Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

 

Minun aarteeni eivät kilise eivätkä kimalla, vaan ne hohtavat auringossa ja hirnahtavat yössä. 

(arabialainen sananalasku)

 

 

Riisaren hevosia, Kaiku keskellä.
Riisaren hevosia, Kaiku keskellä. Suomenhevonen Kaiku oli ensimmäinen hevonen, jonka muistan lapsuudestani. Isäni on kotoisin Viipurin maalaiskunnasta Ihantalasta, Riisaaresta. Maatilan kaikki työt tehtiin hevospelillä ja Kaiku-varsa sai olla kaikessa mukana. Kaiku ja Riento muiden mukana joutuivat lähtemään evakkotaipaleelle. Kotilaidunta jyräsivät tankit. Riisaaren hevosista Riento teki molemmat evakkomatkat, Sirkka päätyi tehtaalle ja Jehu-ruuna joutui sotaan eikä palannut. Evakkomatka päättyi Niemenkylän kartanon maista lohkaistuun Kuuselan tilalle, tänne Vihtiin. Kaiku teki ahkerasti töitä, kunnes traktori korvasi kauramoottorin. Eläkepäiviä Kaiku-polle vietti leppoisasti metsähaassa. Joskus ilmestyi turpa tuvan ikkunalaudalle sokeripalan toivossa. Kaikusta on muistona kihnutusjäljet pihamännyssä, sekä talomme nimi Kaikula. 

Vuodet vierivät ja oma tyttäreni innostui hevosista. Ensin ruokittiin pihakiviä ja tyhjillään olevassa navetassa hoidettiin mielikuvitus ponit ja puoliveriset. Jokaisen kauppalapun loppuun oli tikkukirjaimilla kirjoitettu: 1 poni.

Nyt navetta on remontoitu talliksi, vanhemmat eläkkeellä ja minä mieheni Juhan kanssa jatkamme tilan pitoa – ja hevostenhoidosta onkin tullut leipätyö. Ja remonttihan jatkuu…

 

Kaiku jo vanhempanaKaiku jo vanhempana